torstai 11. lokakuuta 2012

Unelmista totta

Vuosia sitten vieraillessani ensimmäistä kertaa mieheni lapsuudenkodissa ihastuin siihen täysin. Mietin jo silloin, miten ihanan kodin siitä saisi. Tykästyin sekä taloon että paikkaan. Ja tuo kaunis takka lämmitti varpaiden lisäksi myös sydäntä.


Sunnuntaina ottamani syksyiset kuvat olivat otettu tästä pihapiiristä. Paikka on aivan äärettömän kaunis. Uljas talo seisoo pienellä rinteellä, vehreä puutarha marjapuskineen ja omenapuineen ympärillä. Keittiön ikkunasta voi ihailla merimaisemaa. Ulkorakennuksissa on mukava puuhailla ja tuunailla.

Olemme tässä pitkän aikaa puntaroineet vaihtoehtoja missä haluamme asua. Missä on paras pojan kasvaa. Kaupungissa vai maalla. Olemme kuitenkin vakuuttuneet siitä, että tämä on meidän kotimme. Remontin tarvetta ei ole, mutta teemme varmasti vähän pientä pintaremonttia. Teemme siitä oman kotimme näköisen, missä on hyvä asua.

Päivää ei vielä tiedetä. Se voi olla ihan lähellä tai siihen voi mennä kuukausia, mutta se tapahtuu kun aika on oikea. Tuskin maltan odottaa!

4 kommenttia:

  1. ihanaa, vau! siitä saatte varmasti mielettömän upean kodin parhaimmilla maisemilla :) iloinen olen teidän puolesta :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Katsotaan milloin tämä kaikki tapahtuu. Nyt alan henkisesti siihen valmistautumaan ja voisin jotain huonekaluja myydä pois niin saa sitten ostaa tuunattavaa tilalle.

      Poista