perjantai 23. syyskuuta 2011

Yksi ovi kiinni, toinen auki

Elämä vie meitä kaikkia eteenpäin ja tuo muutoksia aina tullessaan. Näin se luonnollinen kiertokulku menee. Erakkoviikko alkaa olla lopuillaan ja hirmuisen nopeasti se lopulta meni. Tekemistä on riittänyt jokaiselle hetkelle ja mukavaakin on ollut.

Tänään raahauduin ison laukun kanssa viimeistä kertaa töihin. Olen samasta ovesta kulkenut jo yli viiden vuoden ajan. Onneksi istumapaikka toimistossa on muuttunut vuosien varrella, mutta lähes samat työtoverit ovat rinnalla kulkeneet. Omalla tavalla on haikeuttakin ilmassa, mutta kyllä päällimmäisenä on vain kaipuu omaan kotiin ja oman rakkaan luokse.

Tänään sanon hyvästit Helsingille ja seuraavalla kerralla olenkin sitten täällä turistina. Tuntuu vähän hassulta. Minä olen kohta "joku maalaistollo pohjoisesta"!:) Yksi työkaverikin ehdotti minulle jopa poronhoitoa ja nauraen tuhahdin, etten nyt ihan pohjoiseen ole menossa. Vaasahan on keskisuomea :) No hyvä ideahan tuokin.

Näin se elämä vain menee. Silloin kun tulee hyvä tilaisuus tai tarjous niin siihen kannattaa tarttua. Turhaa pohtia, että olis mukava tehdä sitä ja tätä. Oi kun voisin olla siellä. Ota unelmistasi kiinni ja toteuta ne.

Kiitos Helsingille ja erityisesti kaikille Helsingin ystäville mukavista opiskelu ja työvuosista!

3 kommenttia:

  1. i like this.. !
    ei muutakun porofarmi pystyyn, tosin ne varmaan karkaisivat sieltä meren rannalta turvallisemmille tuntureille tuota pikaa.. :D (meidän tontilla juoksentelee poroja harva sen päivä, ei ehkä enää sitten kun on talo pystyssä, tiedä häntä..?:D)
    maisemanvaihdos tekee niin hyvää, tuulettaa koko elämän rajulla otteella uusiksi. mutta se on vain positiivista. ihania oloja ja eloja sinne Vaasaan! <3

    VastaaPoista
  2. Elina: Kiitos <3 Kyllä tuntuu upealta lähteä. Tässä alkaa jo olemaan sellanen viime hetken kutkutus :)
    Tervetuloa kahville, kun ohi ajelette!

    VastaaPoista
  3. piti vielä tämä laittaa, kun tuli mieleen :

    Iloiten lähde, nurkumatta katko
    siteesi entiseen, päin uutta riennä.
    On lumousta joka matkaan lähtö,
    se auttaa elämään,
    se meitä suojaa.
    Lävitse, ohi, eteenpäin. Ei mikään
    saa sydämelle tulla kotimaaksi.
    Maailmanhenki meidät siivittävä
    ei siedä kahleita,
    se avartaa ja kantaa
    asteittain ylemmäs - ja pois,
    kun uhkaa
    tutuksi käynyt piiri turtumuksin.

    Vain sillä ken on vapaa,
    valmis lähtöön,
    on voimaa murtaa
    tottumuksen kahleet,
    ja kuolinhetkelläkin vielä kerran
    tajuta nuorin silmin
    uudet etäisyydet.

    Elämän kutsu loputon on meissä...
    Siis tyynny, sydän,
    hyvästele, lähde!

    (Herman Hesse, Lasihelmipeli)

    VastaaPoista