sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Matkamuistoja

Laiturit täyttyvät ihmisistä. On kulkijaa lähes tungokseen asti. Kuulutukset kaikuvat hyytävässä viimassa. Jokainen odottaa malttamattomana omaa junaansa. Kaikilla on kiire jonnekin, joku haluaa nopeasti työmatkalta kotiin, toinen odottaa sukulaisvierailua, äiti lepää hetken omissa oloissaan, jollain on edessään kaukosuhteen kauan odotettu jälleennäkeminen. Monenlaista on matkaajaa.

Perjantainen juna kohti Oulua on ääriään myöten täynnä. Ehkä monet palaavat koteihin isänpäivän viettoon. Junavaunussa on hiljaista. Osa nukkuu rankan työviikon väsymystä, monet lukevat, jotkut naputtelevat tekstiviestejä ja myös katsotaan elokuvia koneelta. Joku yrittää hiljaa rapisuttaa eväitään. En voi olla vilkaisematta ja samalla vähän jopa kateellisena katson naapurin mehevää eväsleipää.

Olisiko missään muualla maailmassa näin hiljaista junasssa. Ei usko. Hiiskahdustakaan ei kuulu. Olemme kansa, joka kulkee julkisissa kulkuvälineissä mahdollisimman äänettömästi. Vältetään puhumista myös kanssamatkustajien kanssa. Tietääkseni on tehty myös tutkimus siitä, että haluamme tällä hiljaisuudella kunnioittaa toistemme yksityisyyttä. Onhan se hieno ajatus. Junamatka on monelle se päivän tai viikon rauhallisin hetki. On mahdollisuus vain istua hiljaa ja vaikka järjestellä ajatuksiaan. Lukea hyvää naistenlehteä kaikessa rauhassa. Oikeastaan minäkin nautin junamatkustuksesta juuri näistä syistä.

He waited for the train to bring her home II

Kuva: Dan Bertholm

3 kommenttia:

  1. Kuuleppas tintti. Ajelin tuossa äskettäin kotiin, ja tiellä vastaan suorastaan kaasutti tutun näköinen auto: subarun lava-auto.. meinasin ajaa ojaan, kun nauru kumpusi ihan itekseen ja hymy nousi korviin. näytti niin meidän meiningiltä. paitsi että vastaantulevassa autossa kukaan ei istunut TAPILLA :D :D ikävä sua. ja meidän nauruja! <3

    VastaaPoista
  2. ja pakko vielä tuohon kirjoitukseen kommentoida että - voisko olla mukavampaa matkustamista, kun voi vaivaantumatta siitä hiljaisuudesta olla itekin hiljaa! se on oikeasti aika arvostettava juttu, vaikka monen mielestä outo. että meidän on helppo olla hiljaa. mun mielestä se on arvokkaampaa kuin se, että jokaisen kanssa pitäisi vetää himmeetä small talkkia säästä sun muusta, eikä uskaltaisi olla hiljaa. suomalainen syvällisyys on siis aika söpöä. :)

    ja - naapurin eväsleivät, ah ne näyttää aina niin ihanilta! ja se tuoksu. hmmmm :)

    VastaaPoista
  3. Oi Elina, mullakin tuli niin ikävä sua. En aikasemmin tajunnut että Sinä olit kommentoinut :) Mistäs olet pongannut mun blogin? Tässä just suunnittelen että pitäis tätä blogia vähän kehittää, mutta kun ei ole aikaa. Mielelläänhän sitä tekis vaikka mitä hienoja blogeja.

    Olen kuule monena päivänä nähnyt valkoisen subarun ja oon kans muistellut niitä hetkiä. Kyllä meillä oli vaan mukavaa. Silleen haikeesti tässä naureskelen muistoille. Ois niin kiva nähdäkin ja kuulla susta enemmän.

    Mulla ei ehkä ole sun yhteystietoja kun aikaisemmin viestitteli vaan fb:n kautta. Laitahan viestiä tulemaan sähköpostiin stiina_pa@hotmail.com :) Ja kiitos blogini seuraamisesta ja kommenteista!

    VastaaPoista