lauantai 27. marraskuuta 2010

Pohjoisen hohtavat hanget


Sain kokea Pohjoisen kaamoksen ja nähdä Levin upeat maisemat.Tässä muutama kuva muistona matkalta. Luonto oli lähes uskomattoman kaunis. Korkeat tunturit kohosivat heti majapaikkamme nurkalta ylös korkeuksiinsa. Kitukasvuiset puut painuivat kasaan raskaan lumikuorman alla. Kaikkialla oli niin puhdasta ja valkoista. Kaamoksen vuoksi päivää ei käytännössä ole ja hämärän vuoksi kuvien laatu ei ole paras mahdollinen.

Haluan myös kertoa, että koitin elämäni ensimmäisen kerran lumikenkäilyä. Kiipesimme työporukalla tunturin kuvetta pienen matkan Ravintola Tuikkuun lämpimälle glögille. Ihastuin niin tuohon lajiin, että lähdin omalla ajallani uudestaan kiipeämään kohti huippua. Nautin suunnattomasti mäkeä ylös puuskuttaessani siitä rauhasta ja hiljaisuudesta joka ympäröi minut. Se oli uskomatonta.

Levin joulumarkkinat.

Näkymä tuntureille Snow White-huoneistomme ovelta.


Ravintola Tuikku.

Auringon näyttäytyminen kaamoksen keskellä. Uskomatonta eikö totta.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Stockmannin luomuleipä

Jos olisin hieno ja rikas nainen, hakisin joka viikko leipäni Stockmannin herkusta. Ne ovat ihanan maukkaita, makoisia, jyväisiä ja herkullisia. Olimme varanneet viikonlopun juhlaillalliseksi kunnon pippuripihvit, joiden seuraksi haimme tuoretta leipää, joka on mainitsemisen arvoinen. Luomu maalaisleipä ja moniviljaleipä ovat mauiltaan niin hemaisevia, että tulee jopa hyvällä tuulelle. Silloin, kun haluan todella herkutella ja nauttia, olen ansainnut tuoreen leivän hinnasta välittämättä.

Kaikissa Stockmannin tavarataloissa paistetaan joka päivä tuoreet leivät ja onko mitään ihanampaa kuin poimia lämmin höyrystynyt paperipussileipä kaupunkireissulta mukaan. Leivät tulevat pikkuleipomoista ja myös maamme suurista leipomoista sekä ulkomailta. Olen hieman pettynyt, että leipää tuodaan ulkomailta asti. Eikös täältä löydy oikeanlaista leipuria tekemään espanjalaista Chapatta-leipää. Toki leivät on leivottu käsin, joten saavat edes hieman siitä pisteitä. Mutta kyllä ne leivät ovat sitten niin hyviä.

Arvoisat lukijani, halusin tuoda teillekin tietoon tämän ihmeellisen herkun :)

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Matkamuistoja

Laiturit täyttyvät ihmisistä. On kulkijaa lähes tungokseen asti. Kuulutukset kaikuvat hyytävässä viimassa. Jokainen odottaa malttamattomana omaa junaansa. Kaikilla on kiire jonnekin, joku haluaa nopeasti työmatkalta kotiin, toinen odottaa sukulaisvierailua, äiti lepää hetken omissa oloissaan, jollain on edessään kaukosuhteen kauan odotettu jälleennäkeminen. Monenlaista on matkaajaa.

Perjantainen juna kohti Oulua on ääriään myöten täynnä. Ehkä monet palaavat koteihin isänpäivän viettoon. Junavaunussa on hiljaista. Osa nukkuu rankan työviikon väsymystä, monet lukevat, jotkut naputtelevat tekstiviestejä ja myös katsotaan elokuvia koneelta. Joku yrittää hiljaa rapisuttaa eväitään. En voi olla vilkaisematta ja samalla vähän jopa kateellisena katson naapurin mehevää eväsleipää.

Olisiko missään muualla maailmassa näin hiljaista junasssa. Ei usko. Hiiskahdustakaan ei kuulu. Olemme kansa, joka kulkee julkisissa kulkuvälineissä mahdollisimman äänettömästi. Vältetään puhumista myös kanssamatkustajien kanssa. Tietääkseni on tehty myös tutkimus siitä, että haluamme tällä hiljaisuudella kunnioittaa toistemme yksityisyyttä. Onhan se hieno ajatus. Junamatka on monelle se päivän tai viikon rauhallisin hetki. On mahdollisuus vain istua hiljaa ja vaikka järjestellä ajatuksiaan. Lukea hyvää naistenlehteä kaikessa rauhassa. Oikeastaan minäkin nautin junamatkustuksesta juuri näistä syistä.

He waited for the train to bring her home II

Kuva: Dan Bertholm