torstai 21. lokakuuta 2010

Mystistä ja mukavaa

Katson ympärilläni olevia naisia ja mietin miten ihmeellistä on istua tässä. Juttu ryöppyää ja rönsyilee. Nauru kutkuttaa vatsanpohjassa ja kumpuaa syvältä sydämestä asti. On taas aika naistenillan tai ehkä voisinkin sanoa ystäväillan. Ne miehille niin mystiset ja ihmetystä herättävät illat. Ja miksi niissä aina syödään? Miksette lähde yhdessä urheilemaan?

Ystävät tarjoavat irtiottoja arjesta ja kurkistuksia toisiin maailmoihin. Eikö tässä ole jo tarpeeksi syytä tapaamiseen. Puhua pälpätämme, nauramme ja nauramme aina vain enemmän. Välillä keskustelumme ovat vakavia. Muistelemme läheisiämme. On mahdollisuus avata sydäntään. Voimme itkeäkin yhdessä.

Keskustelemme ruoasta, levonnaisista, naapureista, koulusta, työstä, koululaisista, pienistä lapsista, rintasyövästä, raskaudesta, ihmissuhteista, ajankohtaisista asioista aina muotiin ja kumisaappaisiin. Aihepiirimme ovat yhtä laaja kuin maailmankaikkeus. Voimme vaihtaa ajatuksiamme ja parantaa yhdessä maailmaa. Saada voimia arkiseen aherrukseen.

Niin, miksi siellä sitten syödään herkkuja. Naiset ovat emotionaalisia, tunteilla eläviä. Hyvän ruoan nauttiminen ja herkuttelu kauniissa ympäristössä kuuluvat iltaamme. Meistä kukin omillaan pyrkii parhaisiin urheilusuorituksiin. Pitämään vatsan littänä ja makkarat loitolla. Tämä ilta ei ole suorittamista. Se on olemista. Se on lepoa. Se on yhdessäoloa ja juhlaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti