tiistai 24. elokuuta 2010

Itsetutkistelua

Pitkä ja tuskaisa odotus viimein ratkesi mahdollisimman huonolla tavalla. Odotin innolla uutta työpaikkaani ja olin jo henkisesti valmistautunut siihen. Olin mielessäni jo miettinyt miten mitäkin teen. Miten toimin ja mitä uutta haluan kokeilla ja kokea. Mietin jopa mitä vaatteita siellä käytän. Onnekseni en kuitenkaan kerennyt ostamaan uusia työkenkiä :)

Ensimmäinen ajatus oli, että ei voi olla. En taaskaan saanut hakemaani paikkaa. Olenko todella niin surkea. Harmitti, suretti, jopa itketti ja ahdisti. Kuitenkin ajateltuani asiaa pidempään tulin siihen päätökseen, että he osasivat tehdä oikean ratkaisun suhteeni. Ehkä en olisi ollut tarpeeksi pätevä paikkaan. Ehkä se olisi sitä kautta ollut liian raskasta ja stressaavaa. Voinhan aloittaa vähän helpommastakin ja sitä tässä nyt odottelen ja toivon.

Oikeastaan tämä oli taas todiste siitä, että olen kuitenkin ihan hyvä työntekijä. Haluttu ja kysytty. Pääsin pitkälle vaikka mieleistä päätöstä asiaan ei tullut. Sain kuitenkin taas lisää itseluottamusta. Uskon itseeni. Luottamuksen osaamiseeni. Tämän myötä toivon saavani taas uutta innostusta työhöni. Kyllä tämä tästä. Kaikki järjestyy.

Tänään on ensimmäinen todella syksyinen päivä. Aamulla jouduin jopa takin laittamaan lämmikkeeksi työmatkalle. Nautin kuitenkin tästä. Ihanat kynttiläillat ovat edessäpäivän. Päivien piristykseksi on myös tiedossa juhlia ja menoja. Mukavaa yhdessäoloa. Ja tietenkin myös Triathlon kulkuttelee jo kulman takana. Siihen on enää vajaat pari viikkoa ja viimeiset treenaamiset edessä. Näin sitä vaan porskutetaan eteenpäin hymyssä suin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti